Hyvinvointi muodostuu monenlaisista tekijöistä. Kaikkien ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin tai päätöksentekoon eivät ole yhdenvertaisia. Yhdenvertaisuus edellyttää aina myös kielellisten oikeuksien ja mahdollisuuksien toteutumista.  

Kielet, kielellinen saavutettavuus ja kielitietoisuus ovat merkittävässä roolissa yhdenvertaisten palveluiden ja ympäristöjen luomisessa. 

Mahdollisuudet toimia erilaissa ympäristöissä ja käyttää palveluita vaativat yhteistä ymmärrystä. Tätä voidaan tukea erilaisin kielellisin keinoin. Eri kielivaihtoehtojen lisäksi tarvitaan eri tavalla muotoiltua suomen kieltä.  

Viime vuosien aikana on selkokielen rooli nostettu esille vahvasti. Arkipuheessa sanat selkokieli ja selkeä kieli menevät usein sekaisin. 

Selkokielisen tekstin muotoa, sanastoa ja rakennetta on muokattu yksinkertaisemmaksi. Selkokieli voi olla puhuttua, kirjoitettua tai videon muodossa olevaa sisältöä. Selkokielisessä tekstissä informaation määrä supistuu. Selkokieli ei ole vain kieltä, vaan kyse on myös tekstin asettelusta ja visuaalisista keinoista.  

Selkeä kieli tarkoittaa suomen kielenhuollon suositusten mukaista kieltä, jossa ei ole erikoisalan termistöä. Hallintolain mukaan viranomaisia koskee hyvän kielenkäytön vaatimus. Viranomaisen tulee käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Viranomaisen pitää siis selittää asiat siten että asiakas ymmärtää. 

Saavutettavan kielen käsite on tullut selkeän ja ymmärrettävän kielen rinnalle. Saavutettavaa kieltä voidaan pitää myös kielellisen saavutettavuuden synonyyminä.  

Elämme monenlaisten puhuttujen ja kirjoitettujen tekstien ympäröimänä. Teemme toimintaamme näkyväksi kielellisin keinoin. Koska ympäristöt ja tekstit ovat moninaisia, tarvitsemme erilaista kieltä ja kielenkäyttöä eri tilanteisiin ja tavoitteisiin. Tarvetta ja tilaa on monenlaiselle kielelle. Erilaisen kielten lisäksi tarvitsemme ymmärrystä vuorovaikutuksen eri resursseista. 

Teksti: Hanna-Kaisa Turja

Voit lukea alkuperäisen artikkelin täältä.